Niin vierähti viikko Itävallassa Alppimaisemista nauttien. Ruokamatkailu onnistui erinomaisesti, ainoastaan kerran jouduttiin palauttamaan kokonaan ostetut ruoat henkilökunnan puutteellisen tiedon takia ja lentomatkalla piti jättää kokonaan syömättä tarjotut annokset. Ottaen huomioon, että olimme matkalla kahdeksan päivää, se on vähän. Ja yhtään allergiakohtausta ei ilmennyt, lapsilla meni paikallisesta tuoreesta ruisleivästä vatsa sekaisin mutta siitäkin selvittiin.
Lentokoneeseen ennakkoon tilatut ruoat eivät olleet lainkaan sitä mitä piti. Listasta oli huomioitu vain maidoton, kun piti olla myös gluteeniton ja mausteeton ilman tomaattia. Että tarjottu vehnäsämpylä tomaattiviipaleilla ja kinkkuleikkeellä ei oikein toiminut. Onneksi ei ollut ongelma, kun olin tehnyt mukaan ison kasan lihapullia, eväsleipiä sekä kauramuroja pikku pusseihin pakattuina. Niitä oli hyvä sekä helppo tarjoilla pitkin matkaa sopivina annoksina. Ja rusinoita, purkkaa ja karkkia. Sillä päästiin talolle saakka.
Olimme vuokranneet autot, joilla ajoimme Saksan puolelta Itävaltaan talolle, jonka olimme varanneet käyttöömme. Kaupasta löytyi helposti sopivaa laitettavaa ja mukanamme tuomat lisätarvikkeet auttoivat erilaisten ateriakokonaisuuksien tekemisessä. Ruisleipää jäi kotiin asti kannettavaksi!
Ravintolaruokailu oli yllättävän sujuvaa, mausteeton ja ilman leivityksiä oleva ruoka saatiin helposti. Oppi sitä jopa pari sanaa saksaakin puhumaan. Lapsille maistuivat leikkeet ranskalaisilla, oli se sitten possua tai kalkkunaa. Ja sai äitikin omat annoksensa helposti, kerran piti pistää kokki tekemään koko annos uusiksi kun oli laittanut vaikka mitä mausteita kanan sekaan.
Tutustuimme myös paikallisiin leipomoihin. Viereisestä leipomosta kävin englanniksi kyselemässä kaurajauhoja tai kauravalmisteita, mutta olivat ihan ihmeissään siitä. Tosin kielimuuri oli myös haaste, osa keskustelusta käytiin käsillä huitoen...! Onnistuin silti saamaan sieltä 100% ruisjauhoista tehtyä leipää, joka oli vähän liiakin tuoretta lastemme vatsalle. Mutta ihan ok makuista, ei tosin suomalaisen ruisleivän veroista. Toisesta leipomosta selvittelin kakkua syntymäpäiväjuhlille, mutta se jäi haaveksi aikapulan vuoksi. Tässäkin keskustelussa kädet kävi enemmän kuin suu, onnistuimme silti saamaan herkulliset kakkupalat melkein kaikille! Lapsille oli onneksi mukana omia keksejä.
Paluumatkalla lentokentällä saimme ranskalaiset, jotka oli maustettu tosi vahvasti. Myyjä silmät kirkkaina vakuutti, että siinä on vain suolaa vaikka haistoi sekä maistoihan sen, että siinä oli myös muuta. Kun hän sitä sitten kollegaltaan kyseli, niin selvisi että onhan siinä vaikka mitä. Palauttivat kyllä rahat kun olivat itse mokanneet.
Kaikenkaikkiaan matkustaminen ruokarajoitteiden kanssa onnistuu hyvin, kun jaksaa suunnitella ennakkoon mitä tarvitaan ja mihin kaikkeen on hyvä varautua. Meillä matkustamisesta nauttii koko perhe, joten tien päälle lähdetään ihan varmasti taas jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti