Vanha alkaa olemaan lopuillaan ja uusi nurkan takana. Väistämättä tulee mietittyä menneitä ja pohdittua tulevaa. Tapani ei ole tehdä Uuden vuoden lupauksia, mutta jospa tämä blogi olisi sellaiseen verrattavissa?
Olen koulutukseltani ravintolakokki, joka koulutuksen jälkeen on ollut kiinnostunut lähinnä kotikokkailusta. Leivonta ja jälkiruoat ovat olleet aina sydäntä lähellä, tunnustaudun ilolla suklaa addiktiksi! Nykyään keittiössä touhuaa itseni lisäksi kaksi pientä tyttöä ja joskus jopa vaimo saa luvan osallistua!
Pari vuotta sitten meillä meni ruoka-asiat uusiksi, kun vanhimmalla (ja samalla myös nuoremmalla) lapsella vahvistui ruoka-aineyliherkkyydet ja vaimollani puhkesi allergiat burn outin yhteydessä. Siinä oli kokilla ihmettelemistä, kun ruokavalion koostumus oli pelkästään: kana, liha, peruna, purjo, porkkana, lanttu, parsa, kukkakaali, salaatit ja kaalit, kurkku, vesimelooni, banaani, rypäle, muutamat marjat, suola, kaura, ruis, riisi, kauravalmisteet (maito, jogurtti jne). Lisähaaste on vielä se, että vaimoni on allerginen mausteille ja riisille, mutta hänelle sopii maito ja kananmuna sekä vehnä, jotka taas eivät sovi lapsille, mutta heille käy riisi ja perusmausteet... Sittemmin listalle on saatu lisää muutamia ruoka-aineita ja testaus jatkuu, mitä pikkuvatsat sietävät. Kaupassa käynti kesti todella pitkään, kun kaikki tuoteselosteet piti lukea suurennuslasin ja E-koodilistan kanssa läpi.
Vaikka tilanne tuntui alkuun melko toivottomalta olen silti kiitollinen tästä kokemuksesta, sillä nyt meillä syödään taatusti tuoretta, kotona tehtyä ja puhdasta ruokaa. Nykyään vain suolalla maustettu ruoka on todella herkullista, kun se maistuu aidoilta raaka-aineilta, ei mausteilta ja makuvahventeilta. Siitä se ajatus sitten tähän blogiin lähti, netistä olen saanut loistavia resepti-ideoita muilta vastavaantyylisessä tilanteessa olevilta, joita olemme sitten soveltaneet tai kehitelleet uusiksi. Toivon että tästä joku saa ideaa omaan ruokapöytäänsä! Kommentoida saa vapaasti ja keittiön pöydän äärelle saatan istahtaa välillä pohtimaan muutakin elämän menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti