Syksyn haasteet

Niin se vaan kesä kääntyy loppusuoralle lomien päättyessä ja arkielämän käynnistyessä. Kesästä on onneksi jäänyt ihania muistoja sekä herkkuja pakastimeen odottamaan käyttöä. Vadelmat ja mustikat odottavat käyttäjää pakastimen uumenissa, mitä kaikkea niistä ehtiikään vielä tekemään!

Isoin haaste syksyllä on lasten päivähoidon käynnistyminen. Uusi päiväkoti ja erityisesti meille uusi keittiöhenkilökunta pitävät vanhemmat varpaillaan. Huolimatta siitä, että olemme toimittaneet lääkärintodistukset ja tehneet keittiöhenkilökunnalle listauksen sallituista ruoka-aineista, niin siitä huolimatta ongelmia ilmenee.

Meille on helpompaa tehdä sallitujen ruoka-aineiden lista, josta sitten voi valita mitä käyttää. Kielletyistä tulisi niin pitkä ja sen täydelliseksi saaminen veisi ihan liikaa aikaa sekä vaivaa. Useammin kuin kerran olen törmännyt ongelmaan, jossa keittiöhenkilökunta ohjeista huolimatta tarjoaa kielletyksi luokiteltuja ruoka-aineita. Usein oletetaan että jos raaka-aine ei löydy sallittujen tai kiellettyjen listalta, sitä varmaan voi antaa. Tai jotain sellaista, sillä jos mainitaan, että kiellettyjä ovat kaikki muut mausteet paitsi suola, mukaanlukien yrttimausteet, niin miksi silti ruoasta saattaa löytyä persiljaa tai basilikaa? Tai jos sipuli ei lue kielletyissä tai sallituissa, niin kyllähän sitä voi silloin ruokaan laittaa?

Ymmärrän, että sitä on vaikea käsittää että sallittuja ruoka-aineita on niin vähän, josta pitäisi koittaa loihtia maukas sekä ravitseva ruoka-annos. Mutta juuri tällaisia tilanteita varten olemme halunneet jutella keittiön kanssa, tehneet ohjeistuksia, keskustelleet hoitohenkilökunnan kanssa ym. Ettei tulisi vääriä olettamuksia, tarjottua vääriä ruoka-aineita.

Meillä onneksi on tilanne se, että lapsemme eivät saa hengenvaarallista reaktiota, meillä reaktio on suolistoperäinen. Mutta nyt kun olemme vihdoin tilanteessa, että olisi mahdollista kokeilujen kautta laajentaa ruokavaliota, tällaiset keittiön lipsahdukset romuttavat koko kokeiluprosessin. Joka kerta, kun tarjotaan väärää ruokaa joudumme aloittamaan kokeilun alusta, koska emme voi enää sen jälkeen olla varmoja mistä mahdollinen reaktio tulee - väärästä ruoasta vai kokeilusta. Ja se harmittaa, koska takapakkia saattaa tulla ajallisesti useamman viikon verran.

Mutta positiivisesti ajatellen uskon, että asiat järjestyvät ja keittiöhenkilökuntakin saa reseptinsä ajantasalle. Siihen vain täytyy luottaa. Onko muilla kokemuksia päiväkodin ruokahaasteiden parissa?

Ruokamatkailua vol. 2

Niin vierähti viikko Itävallassa Alppimaisemista nauttien. Ruokamatkailu onnistui erinomaisesti, ainoastaan kerran jouduttiin palauttamaan kokonaan ostetut ruoat henkilökunnan puutteellisen tiedon takia ja lentomatkalla piti jättää kokonaan syömättä tarjotut annokset. Ottaen huomioon, että olimme matkalla kahdeksan päivää, se on vähän. Ja yhtään allergiakohtausta ei ilmennyt, lapsilla meni paikallisesta tuoreesta ruisleivästä vatsa sekaisin mutta siitäkin selvittiin.

Lentokoneeseen ennakkoon tilatut ruoat eivät olleet lainkaan sitä mitä piti. Listasta oli huomioitu vain maidoton, kun piti olla myös gluteeniton ja mausteeton ilman tomaattia. Että tarjottu vehnäsämpylä tomaattiviipaleilla ja kinkkuleikkeellä ei oikein toiminut. Onneksi ei ollut ongelma, kun olin tehnyt mukaan ison kasan lihapullia, eväsleipiä sekä kauramuroja pikku pusseihin pakattuina. Niitä oli hyvä sekä helppo tarjoilla pitkin matkaa sopivina annoksina. Ja rusinoita, purkkaa ja karkkia. Sillä päästiin talolle saakka.

Olimme vuokranneet autot, joilla ajoimme Saksan puolelta Itävaltaan talolle, jonka olimme varanneet käyttöömme. Kaupasta löytyi helposti sopivaa laitettavaa ja mukanamme tuomat lisätarvikkeet auttoivat erilaisten ateriakokonaisuuksien tekemisessä. Ruisleipää jäi kotiin asti kannettavaksi!

Ravintolaruokailu oli yllättävän sujuvaa, mausteeton ja ilman leivityksiä oleva ruoka saatiin helposti. Oppi sitä jopa pari sanaa saksaakin puhumaan. Lapsille maistuivat leikkeet ranskalaisilla, oli se sitten possua tai kalkkunaa. Ja sai äitikin omat annoksensa helposti, kerran piti pistää kokki tekemään koko annos uusiksi kun oli laittanut vaikka mitä mausteita kanan sekaan.

Tutustuimme myös paikallisiin leipomoihin. Viereisestä leipomosta kävin englanniksi kyselemässä kaurajauhoja tai kauravalmisteita, mutta olivat ihan ihmeissään siitä. Tosin kielimuuri oli myös haaste, osa keskustelusta käytiin käsillä huitoen...! Onnistuin silti saamaan sieltä 100% ruisjauhoista tehtyä leipää, joka oli vähän liiakin tuoretta lastemme vatsalle. Mutta ihan ok makuista, ei tosin suomalaisen ruisleivän veroista. Toisesta leipomosta selvittelin kakkua syntymäpäiväjuhlille, mutta se jäi haaveksi aikapulan vuoksi. Tässäkin keskustelussa kädet kävi enemmän kuin suu, onnistuimme silti saamaan herkulliset kakkupalat melkein kaikille! Lapsille oli onneksi mukana omia keksejä.

Paluumatkalla lentokentällä saimme ranskalaiset, jotka oli maustettu tosi vahvasti. Myyjä silmät kirkkaina vakuutti, että siinä on vain suolaa vaikka haistoi sekä maistoihan sen, että siinä oli myös muuta. Kun hän sitä sitten kollegaltaan kyseli, niin selvisi että onhan siinä vaikka mitä. Palauttivat kyllä rahat kun olivat itse mokanneet.

Kaikenkaikkiaan matkustaminen ruokarajoitteiden kanssa onnistuu hyvin, kun jaksaa suunnitella ennakkoon mitä tarvitaan ja mihin kaikkeen on hyvä varautua. Meillä matkustamisesta nauttii koko perhe, joten tien päälle lähdetään ihan varmasti taas jossain vaiheessa.

Ruokamatkailua

Meillä tuo sana merkitsee ihan jotain muuta, kuin paikalliseen ruokakulttuuriin tutustumista. Kun ruokalistalta poistetaan vehnä, maito, kananmuna, kala, mausteet sekä erinäisiä kasviksia ja hedelmiä, niin jäljelle jäävistä aineksista ei välttämättä synny ravintolaruokaa. Ainakaan kovin helposti, jos ravintolan palvelualttius ei ole kohdillaan. Tallinnassa törmäsimme ongelmaan, kun ravintoloihin tulee usein lihat valmiiksi marinoituna tai käsiteltynä ja maustamatonta lihaa on vaikea löytää. Se on tätä nykypäivän kulttuuria se...

Kohta lähdetään koko perhe ulkomaanmatkalle ja matkalaukkuun pakataan paljon muutakin kuin vaatteita - nimittäin leipää, kaurajauhoja, -kermaa sekä -maitoa, riisipastaa ja -nuudelia. Siinä hyvät peruseväät ruokailuun, jota on helppo täydentää paikallisen marketin tarjonnalla. Riisituotteita saa nykyään melkein mistä vaan, mutta kauravalmisteita en ole vielä löytänyt muualta kuin suomesta. 

Kun matkustetaan lentokoneella sekä muutama tunti autolla, on ensimmäinen haaste saada kaikki ravittuina perille saakka. Lentokoneeseen ei kovin helposti saa tilattua erikoisruokia ellei satu matkustamaan business-luokassa. Finnairilla on kyllä erilaisilla otsakkeilla mahdollisuus ruokavalioita huomioida, mutta meillä osuu tarpeet useampaan kohtaan ja se ei onnistukkaan niin helposti. Tai ehkä Finnair meidät vielä yllättää, tämä selviää piakkoin. 

Käsimatkatavaroihin pakataan iso pino eväsleipiä, itse tehtyjä lihapullia, juomapullot, minigrip pusseihin pakattuina viinirypäleitä sekä kauramuroja. Tällä kattauksella selviää jo pitkälle. Joka kentältä ja huoltoasemalta saa ranskalaisia, jolla saa vähän täydennystä settiin. Ja sitten vielä laukkuun mukaan purkkaa, rusinoita ja karkkia lasten lahjontaan. Muutama cd-levy sekä kirjoja ja positiivinen, iloinen matkailufiilis. Sillä pärjää. Ainakin viimeksi. Reilun viikonpäästä kerron miten meni...

© Tekes, Matias Uusikylä 

Aika herkutella!

Ehti sitten aikaa vierähtää luvattoman pitkään viimeisestä postauksesta. Keittiö ei suinkaan ole hiljentynyt, pannut porisee edelleen kuumana. Elämä kiireineen rajoittaa aikaa virtuaalielämästä!

Tilanne ruokavalioiden kohdalla on ennallaan. Näin sateisina päivinä paras mielialan nostattaja ja perheen yhteinen tekeminen on leipominen! Ehdottomasti! Jos haluatte herkullisen tuoksun leijailemaan, tehkää Banaani-suklaakakku. Ensi ajatuksena maidoton ja vehnätön banaani-suklaakakku ei kuullosta kovin helpolta, mutta tässä on selkeästi alkanut ote kehittymään! Kananmunat ovat meillä nyt testissä ja toistaiseksi mennyt hyvin. Välttämättä kananmunaa ei tähän ohjeeseen tarvita, perunajauhoa voi laittaa jauhojen sekaan ja banaani itsessään toimii hyvänä kananmunan korvikkeena.

Suklaa on jo pidempään mietityttänyt ja raaka-suklaabuumi on kantautunut jo korviini. Vierailin paikallisessa luontaistuotekaupassa ja tuskastuin kun raaka-suklaan valmistamiseen käytetään esim. kookosöljyä (mutta ei ilmeisesti pakko?). Hetken keskusteltuamme eri aineista huomasin, että on olemassa kaakaomassaa. Se käy sellaisenaan leivontaan, smoothiehin jne, on 100 % puhdasta suklaata (nam!) ilman lisäaineita. Alkuun tietysti mietitytti että on varmasti aika tujun makuista. Mutta ei, ihanaa ja leivontaan mitä parhainta! Veitsellä palasiksi ja taikinaan, jo tuli makua! Tässä koko ohje:

BANAANI-SUKLAAKAKKU

5 dl Kaurajauhoja

       (tai muu gluteeniton jauho)

2 dl Sokeria

2 ½ tl Leivinjauhetta

2 dl Kauramaitoa (tai kerma)

2 kpl Munaa

3 kpl Isohkoa banaania soseena

1 ½ dl Juoksevaa margariinia (tai 150 g margariinia)


Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Juoksevan pullomargariinin tilalla voi käyttää sulatettua margariinia. Lisäksi voit oman maun mukaan lisätä taikinaan esim. Kanelia tai vaniljaa. Hienonna suklaa palasiksi veistä käyttäen ja lisää taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 1,8 l) ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min ennen kumoamista. Kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. 

Kakkutaikinasta voi valmistaa myös muffinseja: jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min. Tätä en itse vielä kokeillut, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Tai lakritsimuffinseja, kauposta saa gluteenitonta lakritsia joka on hyvää...!!

Reseptin pohjana on soveltan käytetty Arja Savelan / Myllyn Paras Oy reseptiä.

Herkullinen minestrone!

Tai siis sovellus alkuperäisestä. Sovellus on niin tätä päivää, erityisesti täällä virtuaalimaailmassa. Itse tykkään italialaisen keittiön herkuista, varsinaisesti karsastamatta muitakaan...! Yksi haave on ollut päästä pitkästä aikaa tekemään minestronekeitosta sellainen versio, jossa voi käyttää tomaattia. Aiemmin olen tehnyt sen vain pelkkään veteen ja se on kulkenut meillä nimellä spagettikeitto.

Mutta nyt on edetty ruokavalioiden kanssa jo siihen pisteeseen, että tomaattia uskaltaa käyttää useamminkin kuin kerran kuussa. Siksipä tein viikonloppuna tämän keiton. Ja herkullista oli! Meillä tämä keiton syöminen on vielä palapelin kokoamista, kun pitää olla kahta erilaista spaghettia. Mutta toisaalta, keiton uudelleen käyttö on helpompaa kun pasta ei ime kaikkea nestettä jääkaapissa itseensä.


MINESTRONEKEITTO

Vettä
Tomaattimurskaa (meillä Pirkan luomutomaattimurska)
Suolaa
2 porkkanaa
Purjoa
Parsakaalia
Kinkkua (meillä Vatajan ylikypsä kinkku, mausteeton)
Spaghettia (meillä sekä tummaa spaghettia aikuisille että riisispaghettia lapsille)


Kuori ja pilko porkkanat. Pilko myös purjo sekä parsakaali. Laita vesi kiehumaan, lisää suola, porkkana ja purjo. Keitä hetken aikaa. Laita spaghettivesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, lisää pätkitty spaghetti tai pasta.

Lisää tomaattimurska ja parsakaali. Suikaloi kinkku ja lisää keittoon, tarkista nesteen määrä ja maku, lisää suolaa tarvittaessa (huom! Kinkussa on suolaa, joten anna kiehua hetken jotta maku irtoaa!).

Kun pasta, porkkanat ja parsat ovat kypsiä, keitto on valmista nautittavaksi! Yhdistele lautaselle ja herkuttelemaan!

Ihan soseessa! Vol. 3

Joo, taitaa aihe vähän toistaa itseään. Mutta tähän elämänrytmiin ja ruokavalioon erilaiset sosekeitot ovat mitä mainiointa ruokaa. Samoista raaka-aineista saa erityylisiä ruokia vähän luovuutta käyttämällä, tällä kertaa lautaselta löytyy peruna-kurkkusosekeitto.

Itse ensi kertaa kokeillessani olin hieman skeptinen, että miltä maistuu kuuma kurkku. Mutta kyllä oli hyvää, varsinkin ulkona vietetyn touhuhetken jälkeen. Ja vierelle paahdettua ruisleipää niin makunautinto on valmis! Tässä ohje, keiton tekeminen on helppoa ja nopeaa.


PERUNA-KURKKUSOSEKEITTO

n. 1 kg perunoita
1 kurkku
2 dl Kermaa (meillä Keijun vihreä kerma)
Vettä
Suolaa (meillä ruususuola)
Voita (meillä Keijun sininen margariini)


Kuori ja pilko perunat kattilaan, lisää vesi ja suola ja laita kiehumaan. Kuori kurkku kuorimaveitsellä ja pieni se paloiksi. Lisää kurkunpalat kattilaan kiehumaan.

Kun perunat ovat kypsiä, kaada ylimääräistä vettä pois. Sitä saa kaataa aika reilusti pois, koska kurkku sisältää nestettä niin paljon. Palaset saavat tulla kunnolla esille kattilassa.

Lisää voi, maun mukaan lisää suolaa sekä kerma. Soseuta sauvasekoittimella, maista ja mausta oman makusi (ja ruokavaliosi) mukaan ja nauti!

Uunissa paistuu pizza!

Herkullinen tuoksu täyttää keittiön, lasten kauan odottama pizza paistuu uunissa. Ei ole helppoa tehdä vehnätöntä, maidotonta, mausteetonta ja munatonta pizzaa... Muutamien kokeiluiden jälkeen olen päätynyt alla olevaan ohjeeseen. Se ei ole maailman helpoin käsiteltävä mutta herkullinen ja toimii! Meillä lapset ovat onnessaan, kun olemme voineet lisätä tomaatin ruokavalioon takaisin, alkaa pizzakin näyttämään värikkäältä!

Koska ruokavaliomme on rajoitettu, pizzan päältä löytyy tomaattisosetta (Pirkan luomu), kesäkurpitsaa, purjoa, parsaa ja vaihtoehtoisesti kanasuikaleita (paistettuna) tai kinkkusuikaleita (Vatajan ylikypsä kinkkuleike). Aikuisten versiossa päälle laitetaan vielä juustoraastetta.

Koska vehnäjauhot ovat kiellettyjen listalla, käytän kaurajauhoja. Täytyy sanoa, että pizzapohjasta (sekä muista leivonnaisista) tulee maistuvampia kaurajauhoilla. Ei siis huono siirto!

Tässä pizzapohjan ohje. Tästä riittää yhteen uunipeltiin, kun levittää sen pitkää pinnaa käyttäen.

PIZZA

4 dl vettä
50 g hiivaa
4 rkl öljyä
1 tl suolaa
6 dl jauhoja (meillä kaurajauhoja)

- sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen.
- lisää öljy, suola ja jauhot nesteeseen. Sekoita hyvin.
- levitä lastaa apuna käyttäen uunipellille.
- kohota peitettynä 15 minuutin ajan lämpöisessä paikassa.
- pistele haarukalla muutamia reikiä taikinaan.
- lisää täytteet ja uuniin 225 asteeseen, n. 30 minuuttia.